Merkintä 13.1.2026: Kirjanpainaja
Istun kaatuneella rungolla
etäämmällä tiheässä näreikössä
seisoo korkea kuusi
sen kaarna on irronnut isoina roikaleina
nousen
Menen katsomaan lähempää
kuusenoksat raapivat kansitakkini hihoja
kuljetan sormenpäitäni puun auenneella
iholla
kirjanpainaja on tehnyt siihen koloja
kaivautunut syvälle runkoon
Lähtiessäni vilkaisen taakseni
kuusi seisoo itsekseen
yksinäisenä
yleisönsä ympäröimänä
oudolla tavalla iloisena
oudolla tavalla
kuten minä
Joka aamuisen auringon säteissä
havahtuu viimeisillä voimillaan
yhteyttämään
nyt yhteyttänyt minut
tutunoloisen seuralaisensa
Millaisella herkkyydellä juurtuu